Kuka pelkää mustaa miestä?

Hypättäisiinkö kauniiden korulauseiden sijasta hetkeksi viranomaisten ja lääkäreiden rasismiin?

Maria Veitola otti yhteen lääkäreiden kanssa, kun salaisesta ryhmästä valui koko viime viikon viestejä ulkopuolelle. Mainittakoon heti alkuun, että Lääkäriliitolla on olemassa oma SoMe-säännöstö, ja sen voit itsekin lukea tästä linkistä. Jokaisen kohdalla ohjeisto ei valitettavasti aina toteudu.

En itse hyväksy rasismia missään mittarissa, ja tunnistan itsessäni rakenteellisen rasismin vaikutuksen. Palaan rasismiin myöhemmin, ensin kysyn, miten se kollegiaalisuus?

Maailma on muuttunut avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi, joka on äärettömän hyvä. Silti koen surullisena, ettemme osaa enää käydä ohjeistavaa dialogia, vaan siirrymme suoraan julkisuuden tekemään paineistukseen. Epäasiallista käytöstä ei käsitellä enää yhteisöissä. Emme istu alas keskustelemaan, vaan odotamme mahdollisuutta repiä asiat julki. Tämä käytösmalli harvoin muuttaa mielipiteitä.

Luotan itse kaikkiin ihmisiin, siis ihan jokaiseen. Uskon myös keskustelun voimaan. Siksi minun on vaikea ymmärtää, ettei näitä kommentteja laukoneen henkilön annettu kertoa ajatuksiaan. Moderoinnin jälkeen on mahdollisuus analysoida omaa toimintaansa. Rasismi on yksi niistä asioista, joihin voimme vaikuttaa lisäämällä ymmärrystä. Rasismin vastainen työ on ensisijaisesti ymmärryksen lisäämistä heille, jotka kuvittelevat rodullisten oikeuksien olevan edelleen voimassa.

Työssäni näen valitettavan paljon slummiutumisen, naisten oikeuksien ja huonon kotouttamisen seurausta. Se saa mielen kyyniseksi. Saman näkevät poliisit ja palomiehet. Ei ole aikaakaan, kun erään poliisin rasistiset heitot levisivät SoMeen ja postimerkkihän siinä taisi tulla poliisille omaan pakaraan.

Näemme työssämme epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seuraukset. Se vaikuttaa astumaan takaisin siihen ajatukseen, että olemme etuoikeutettuja.

Uskon, että paremmalla maahanmuuttopolitiikalla saamme rakennettua kestäviä ratkaisuja. Meidän ei tarvitse hyysätä kuten @ujuniahmed, vaan nähdä maahanmuuttajat ihmisinä. Kuilu liberaalien ja konservatiivien välissä kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia.

Ymmärtääksemme ongelmia, meidän tulee tuntea kulttuuri ja historia. Lääkärinä näen, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo. Ihmisyys ei vähene sukupuolesta, kansalaisuudesta, seksuaalisesta suuntaumisesta tai muustakaan. Edes rikollisuus ei vie oikeuttasi elämään. Se on itseisarvo. Siksi itseäni oksettaa sovinismi, rasismi ja muu paska, jossa syntymäoletuksella kuvittelemme olevamme pätevämpiä tai osaavampia. Se saa minut voimaan pahoin. Ja minä ajattelin joskus myös niin. Onko minun arvoni on suurempi kantasuomalaisena? Ei ole. Onneksi ympäristö muokkaa mielipiteitä. Kaikesta tuollaisesta rajoittuneesta (musta)valkoisesta näkökulmasta pääsee eroon avaamalla silmänsä, tutustumalla kulttuureihin ja oppimalla ymmärtämään muiden käytöstä heidän elämänsä kautta – ei meidän omamme.

Pelkomme ovat osittain todellisia, mutta emme voi siltikään kääntyä koko kansakuntia vastaan. Jos yksittäinen ääri-islamisti ei voi pilata koko islaminuskoisten joukkoa, eivät yksittäiset rasistiset lääkärit saa pilata koko ammattikunnan mainetta.

Kuitenkin lääkäreiden ammattikunnan tulee olla ensimmäinen, joka kiinnittää huomiota jäsenistönsä rasistisuuteen tai muihin rajoituksiin. Lääkäreiden tulee kyetä keskustelemaan mielipiteistään avoimesti ja rehellisesti jo siitäkin syystä, että pystymme tunnistamaan ja näkemään mahdollisia rasistisia puheita. Meidän tehtävämme on vaalia jokaista ihmistä samanarvoisena. Koska jos ne henkilöt joiden kuuluu pelastaa, antavat rakenteiden muokata mielipiteitään, elämme vaarallisilla vesillä.