Totuuden puolella
Totuuden puolella
Poliitikkona haluan olla itse se muutos, jota politiikkaan toivon.
Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris edustaa poliitikkona sekä ihmisenä useita arvoja ja ominaisuuksia, joihin haluan samaistua, ja joita haluan vaalia.
Kaikessa tekemisessä, kaikissa teksteissä, kaikessa puheessa tulee kohdallani näkymään rehellisyys. Aion olla jatkossakin se ihminen, joka olen. Välittävä, avoin, kiltti ja vapaa olemaan juuri sitä mitä olen.
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, tiede ja totuus ovat minullekin tärkeitä.
Kuten Kamala Harris, minäkin tulen puhumaan totta kaikesta. Siitäkin mikä tekee kipeää.
”Työharjoittelijana opintojeni viimeisenä kesänä Alamedan piirikunnan ylioikeudessa en koskaan unohda aikaa, jolloin ohjaajani työsti huumeratsiaa koskevaa juttua. Poliisi oli pidättänyt ratsiassa joukon henkilöitä, joiden joukossa oli myös viaton sivustakatsoja: nainen, joka oli jäänyt poliisin haaviin ollessaan väärään aikaan väärässä paikassa. En tiennyt kuka hän oli, enkä miltä hän näytti. Minulla ei ollut häneen muuta yhteyttä kuin lukemani raportti. Mutta jokin hänessä kiinnitti huomioni.
Perjantai oli jo pitkällä ja useimmat meistä olivat lähteneet viikonlopuksi kotiin. Tuomari ei todennäköisesti tapaisi naista ennen kuin maanantaina. Se merkitsisi, että tämä joutuisi viettämään viikonlopun putkassa.
Käykö nainen viikonloppuisin töissä? Joutuuko hän selittämään työnantajalleen, missä hän on ollut? Saako hän potkut?
Mikä vielä tärkeämpää, tiesin että hänellä on pieniä lapsia. Tietävätkö lapset, että äiti on vankilassa? He varmaan luulevat, että hän on tehnyt jotain väärää. Kuka heitä juuri nyt hoitaa? Onko edes ketään joka voisi hoitaa? Lastensuojeluun saatetaan soittaa. Luojan tähden, hän voi menettää lapsensa.
Naisella oli vaarassa kaikki: perhe, työ, asema yhteisössä, arvokkuus, vapaus. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Ryntäsin oikeuden kanslistin luo ja pyysin, että juttu otettaisiin käsittelyyn vielä samana päivänä. Minä kerjäsin. Anelin.
Jos tuomari voisi palata pöytänsä taakse viideksi minuutiksikin, saisimme naisen vapautettua. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin naisen perhettä ja pelästyneitä lapsia.
Vihdoin ja viimein, kun työpäivän viimeiset minuutit raksuttivat, tuomari palasi saliin. Katselin ja kuuntelin, kun hän kävi läpi naisen tapauksen, ja odotin hänen määräystään. Sitten, yhdellä nuijan kopautuksella, nainen oli vapaa, noin vain. En saanut tilaisuutta tavata häntä, mutta en unohda häntä koskaan. Se oli ratkaiseva hetki elämässäni.
Tajusin, että välittävä ihminen voi tehdä oikeutta, vaikka hänellä olisi pelkkä harjoittelijan arvovalta. Hetki todisti minulle kuinka suuri merkitys välittämisellä on. Tiesin myös keitä haluan palvella.”
